TJ tosi vähän

Nythän on niin, että viisumi on passissa, rokotteet ruumiissa, matka on tekemistä vaille valmis.
Lauantaina se alkaa.

Vatsassa on joku ajellut vuoristorataa jo useamman päivän. Oireet voivat toki johtua myös aloitetusta malarianestolääkityksestä (huh miten hurjia juttuja siitäkin liikkuu). Ajatukset ovat niin kovasti jo lähdössä että eilen ajoin punaisia päin. Pelti ei rytissyt mutta torvet soivat, naama oli häpeästä yhtä punainen kuin se liikennevalo jota miunkin olisi pitänyt totella.

Koti-ikävää olen potenut varmuuden vuoksi jo näin etukäteen. Kun kolme kesäistä kuukautta ovat vielä edessäpäin, tuntuu se pitkältä ajalta. Syyskuussa ihmettelen, että joko se on takanapäin?

Ensi viikolla tähän aikaan olen ollut Intiassa jo parisen päivää. Sen ajatteleminen tuntuu huikaisevalta (hyvä sana, tuo huikaiseva, se on vähän niinkuin häikäisevän ja huimaavan risteytys).
Kirjoitan sieltä lisää; nyt nautiskelen vielä pari päivää alkavasta suomalaisesta kesästä ja omasta kodista.