Valmisteluja ja takapakkeja

Tänään lähtöön on tasan kuukausi.

Valmistelut ovat vähäsen nytkähtäneet eteenpäin. Piikkien kanssa on ollut pientä säätöä, tähän tyyliin: Soitan terveysasemalle. En pääse läpi. Soitan uudestaan. En pääse läpi. Soitan kolmannen kerran, pääsen läpi. Täti langattoman toisessa päässä lupaa reseptejä, jotka voi noutaa viikon päästä ja samalla varata pistoajan. Kuluu viikko, menen terveysasemalle. Reseptiä ei löydy. Onneksi on mukava hoitaja, joka puolisen tuntia metsästettyään löytää lääkärin joka kirjoittaa rokotereseptin ja varaa ajan pistosta varten.
Käyn ottamassa pistoksen. Hoitaja sanoo piston jälkeen että vartti pitäisi hengailla asemalla odottamassa, josko saan allergisen reaktion. Nyökyttelen ja kävelen suoraan ovesta ulos autolle ja lähden ajelemaan; tunnin verran odotan paniikissa turpoaako kurkku umpeen. Ei turvonnut.

Sitten tajuan, että ainakin polio- ja lavantautirokotteet jäi saamatta. Soitan jälleen terveysasemalle. En pääse läpi. Soitan uudestaan. En pääse läpi. Soitan kolmannen kerran, ja saan kiinni hoitajan, joka kirjaa ylös ne rokotteet joita tarvitsen, saa tulla viikon päästä hakemaan reseptit ja sopimaan pistoajasta. Huh, asia hoidossa!
Paitsi YLLÄRI, ei ollutkaan!!
Pari päivää myöhemmin saan soiton terveysasemalta: lääkäri ei kirjoita minulle rokotereseptejä, koska asema ei järjestä matkustajien rokotustilaisuuksia tällä hetkellä. Ole hyvä, käänny yksityisen puoleen.
Voi PAKASTEVIHANNES. Olen jälleen pohdiskellut, mihin veroeuroni oikein käytetään. Tietysti on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin minun rokotukseni. Vaan kun hoitoa krooniseen sairauteenikaan en tahtonut saada ilman tappelua. Ja nyt sitten tämä.
Lopulta siis soitin yksityiselle, mutta kiitos terveyskeskuksen mokailujen, yksi rokotesarja jää saamatta koska lähtö tulee niin äkkiä. Pitää siis pitää erityistä huolta hygieniasta ja toivoa parasta.

Viisumihakemuksen toimitin perille tänään. Sielläkin sattui (tällä kertaa oikeastikin) hassu juttu: Intian päästä ovat lähettäneet minulle kutsukirjeen, jotta voin hakea entry-viisumia. Vein kirjeen ja asianmukaiset lomakkeet lähetystöön (on muuten melekonen ökytalo siellä Satamakatu kakkosessa). Virkailija jää tuijottamaan kutsukirjettäni. Päättelen sekunnissa, että siinä on jotain vikaa. Mutta virkailija sanookin, että edellisellä asiakkaalla, joka juurikin oli poistunut, oli papereissaan täsmälleen sama kutsukirje (tietenkin hänen nimellään varustettuna, ei minun). Eli harjoitteluun on lähdössä joku toinenkin suomilainen, ilmeisesti samaan firmaan, ehkäpä jopa samaan tiimiin?!?
Suhtauduin tietoon vähän ristiriitaisin tuntein; toisaalta on mukavaa ajatella, että paikalla on joku toinenkin suomalainen, se varmasti helpottaa sopeutumista. Toisaalta vähän harmittaa, koska siten kokemukseni ei olekaan ihan ainutlaatuinen - eihän se tietysti universaalisti ajatellen ole sitä muutenkaan, paitsi itselleni. Olen kuitenkin päättänyt päästä tästä pikkusieluisuudestani ja olla ennemmin iloinen kuin tyytymätön.

Lisäksi päätin matkustaa välin Delhi-Jaipur lentokoneella; jätän junamatkailun kokemisen vähän myöhempään, ehkä kolmessa kuukaudessa senkin ehtii. Varasin liput, niiden hinnaksi tuli 47e. Onneksi saavun Delhiin jo aamulla, ja jatkolento on vasta iltapäivällä, eteläsavolainen saa rauhassa ihmetellä sitä miten ulkomaanterminaalista pääsee kotimaanterminaaliin, missä on vessa, kusta saisi ruokaa, oho olen Intiassa OMG.

Lisäksi superserkku antoi paljon musamateriaalia harjoittelua varten. Jos työpajoja on keksittävä tyhjästä, on jotain mistä lähteä liikkeelle. Kiitokset vielä serkkuseni!

Meanwhile in Finland. Kevät on tulossa, näin tänään ensimmäiset hiirenkorvat ja villapaidassa oli tulla hiki. Takapiha puskee krookuksia ja motarin varret ovat keltaisenaan leskenlehdistä. Tykkään! Keväästä kertoo myös se, että lattioita pitäisi pestä joka päivä. Koiruus kantaa mukanaan hirmuiset määrät kaivauksista tassuhin tarttunutta hiekkaa ja multaa ja vaikka kuinka pestään ja pyyhitään, ruskeat tassunjäljet ilmestyvät olohuoneen lattialle juuri kun sen on saanut pestyä. Voi tätä lemmikinomistajan onnea!